maanantai 29. elokuuta 2016

Hetken kuvaus



Enää ei kuulunut ohiajavien johdinautojen rahinaa ja pyörien kolinaa, läheiseltä rautatieasemalta kantautuvien kiskojen kitinää, eikä liikenteen melua. Taakse jäi neuvostoaikainen lialta ja kuselta haiseva kaupunki, jonka elementtikerrostalojen seinät itkivät mennyttä aikaa. Osa taloista oli tyhjillään. Ne olivat liian huonokuntoisia, ei niissä voinut enää asua. Ikkunat olivat rikottu useista huoneistoista. Ovet olivat auki kadulle selällään, kuin kutsuen satunnaista ohikulkijaa käymään sisään, asettumaan taloksi.
Auton sivuikkunasta vilkaisen vihreää kerrostaloa, sen lian ja paskan tahrimasta seinästä rappaus on pahoin vaurioitunut.
Talossa asutaan. Illan hämärässä näen siniseksi maalattujen karmien koristamissa ikkunoissa himmeää hehkulampun valoa. Joissain huoneistoissa on ikkunoita raollaan, tuuli on ryöstänyt pitsiverhon riepoteltavakseen. Se lepattaa korkealla olevaa taivasta vasten kuin huntu. Huonokuntoisilla parvekkeilla kuivataan pyykkiä.
Talo jää takavasemmalle auton jatkaessa matkaa. Kaupunkinäkymä vaihtuu maaseuduksi. Melkein pystyyn lahonneet talot vieri vieressä, joissa venäläiseen tyyliin siniseksi maalatut ikkunat ja ovenpielet tervehtivät tulijaa. Talojen harmaat päädyt, parittomine ikkunoineen tuijottavat joelle surumielisinä, kuin  periksi antaneina rappeutumiselle, joka syö niiden kivijalkaa.  Aidat pihojen ympärillä ovat aikaa sitten kaatuneet ja lahonneet. Erään talon pihan puutarhassa venäläinen mummo kuopsuttaa liina päässään perunamaata.
Kylän takana siintää ääretön Laatokka. Taivaan ja maan rajakohtaa on vaikea erottaa.
Taivas on kirkas. Syksyn värit ovat läsnä ohikiitävässä maisemassa.

2 kommenttia: