tiistai 24. tammikuuta 2017

Ammuttu joutsen


Kirpakka pakkanen ja valo maalasivat ikkunasta kaupunkinäkymää, samaa jota olin ihaillut ensikertaa kirkkoon astuessani. Maisemasta oli ikonien ohella tullut minulle meditatiivinen, ajatusten ikkuna sielunmaailmaan. Syksyllä oli ollut miellyttävää kokea pimeys, joka levittyi laakson ylle. Se oli kuin villainen lämmin peitto, johon saattoi kääriytyä.  Himmeä valo sai  kirkon kaunistukseksi puetun kullan ja ikonit hohtamaan juhlavasti.

”Jumala on valo ja Hän ilmestyi meille” Kuoron veisu täyttää tilan. Vuodenvaihteen jälkeen valo oli saapunut maisemaani. Se kietoi pehmeään loistoonsa vaalean salin ja papiston yllä olevat kaavut. Tuohusten liekit paloivat kirkkaina huurteista maisemaa vasten. Ne loivat lämpimän kontrastin ulkona olevaa pakkasta vasten.


Kirkossa vietimme Teofanian juhlaa, Jumalan ilmestymisen ja Kristuksen kasteen päivää.
En osannut aavistaa, että jotain hyvin synkkää ja rumaa oli hiipinyt maisemaani. Melko lähellä, Polttimon sulassa paraikaa oli käynnissä pelastusoperaatio. Yön hämärässä kesyä joutsenpariskuntaa oli ammuttu nuolella. Nuoli oli lävistänyt toisen joutsenista. Kenen ihmeen mieleen oli tullut ampua Neitsyt Marian pyhää lintua? Joutsenta, joka kuvainnollisesti tuon valon ja elämän tullessaan ja on puhtauden perikuva.

Liturgia huipentuu pappien toimittamaan vedenpyhitykseen. Sitä katsellessani ajatukseni kulkeutuvat kirkkaana pakkaspäivänä puhdistautumiseen. Venäjällä on Loppiaisena tapana kastautua avannossa. Vesi puhdistaa ja virkistää ulkoisesti kuin sisäisestikin. Vedessä yhdistyy ajatus näkymättömästä ja näkyvästä maailmasta.

Pappien ja kuoron laulamat veisut resonoivat korkeassa tilassa ja saavat aikaan pyhän tunnelman. Ajattelen, että äänen värähtely vaikuttaa myös astiassa olevaan veteen. Harmonisen laulun opettajani sanoi, että ääni on silta, joka kantaa ikuisuuteen. Sillan voin kuvitella olevan läsnä nytkin, rukouksissa pyydetään Pyhää Henkeä pyhittämään vesi.

Vedenpyhityksen jälkeen seurakunta kokoontuu vesiastian luokse. Mummot pullottavat vettä mukanaan tuomiinsa pulloihin, jotkut vanhemmat tarjoavat sitä lapsilleen pienestä astiasta. Astia kiertää kädestä käteen, jokainen saa ottaa hörpyn pyhitettyä vettä.

Vesi on elämän ja tuhon elementti. Usko veden parantavasta vaikutuksesta kulkee kauaksi esihistorialliselle ajalle. Kristinuskossa vesi on symboloinut ikuista elämää.

Vesijärvellä pelastusoperatio jatkuu pitkään myöhäiseen iltaan. Loukkaantunutta lintua on vaikea ottaa kiinni, sillä se pakenee hanakasti ja avosula on niin pieni, että veneellä linnun lähelle pääseminen ei ole mahdollista. Lopulta yhden sinnikkään vapaaehtoisen toiminta pelastaa joutsenen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti