Maaliskuun yö.
Viimeinen.
Kuuntelen
hiljaisuutta,
tähtitaivaan
hidasta liikettä.
Mietin.
Talvi on ollut
erityinen.
Sain käpertyä
ankaran ajan jälkeen
turvaan.
Valkoisina hetkinä
aistin uuden
kasvukauden.
Idulla.
Minussa.
Hämärän sametti
lipuu pehmeästi
pois.
Kohta on lämmin.
En tarvitse enää
suojaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti