lauantai 1. huhtikuuta 2017

Taloni tyhjät huoneet...





Ulkona pakastaa.
Jääkukat piirtyvät huurtuneen ikkunalasin pintaan.
Muodostavat kuvioita,
ymmärrättömiä sanoja,
lauseita.
Ne pitää kuiskata ääneen.
Haluan nähdä talven.
Painan nenäni kiinni kylmään lasiin.
Hengitän huurretta.
Lattia on luminen,
paljaiden jalkojen alla
  sulaa.
Valkoista hahtuvaa leijuu
tauotta
  lautojen raosta.
Tuli uunissa ei lämmitä
 kohmettuneita jäseniä.
Minun täytyy luovuttaa,
näyttää vierailleni taloni tyhjät huoneet.
Käsiäni paleltaa liiasta vieraanvaraisuudesta.
Päivä on ollut pitkä,
pidentynyt puolella
vieraiden saavuttua
ja asetettua taloksi.
Peilistä näen kuvajaiseni
huurretta kasvoillani.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti