maanantai 5. helmikuuta 2018
Murhe
Olen kuuro hiljaisuudesta.
Tähyilen viisareiden jähmeää liikettä.
En pysty ajattelemaan selkeästi tässä melussa.
Kuplivan ikkunalasin läpi.
Soutaja sinisen ilmamassan saarekkeella.
Viima rikkoo kahtiajakautuneen todellisuuden rajapinnan
piirtää auringon epätodeksi.
Verkko kohoaa kalastajan läpikuultavissa käsissä.
Tieltä laukkaava sumu.
Olemme saarretut.
Kotipihani täynnä kyyneliä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)