maanantai 5. helmikuuta 2018

Murhe


                    Olen kuuro hiljaisuudesta.

             Tähyilen viisareiden jähmeää liikettä.
En pysty ajattelemaan selkeästi tässä melussa.

               
                       Kuplivan ikkunalasin läpi.
Soutaja sinisen ilmamassan saarekkeella.

Viima rikkoo kahtiajakautuneen todellisuuden rajapinnan
                                                piirtää auringon epätodeksi.

Verkko kohoaa kalastajan läpikuultavissa käsissä.
                                           Tieltä laukkaava sumu.


                              Olemme saarretut.


                       Kotipihani täynnä kyyneliä.

                                 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti